Savityö

Viimeinen työ oli kuvanveisto. Siinä tehdään kolmiulotteisia teoksia veistämällä. Materiaalina voi olla esim. puu tai savi. Tila on tärkeä, sillä veistos tarvitsee ympärilleen tilaa päästäkseen oikeuksiinsa.

Meidän piti muodostaa pareja, mutta parittoman luvun takia meillä oli kolmen hengen ryhmä. Ryhmääni kuului minun lisäksi Moona ja Tuuli. Meidän piti valita sanapari, josta tekisimme veistokset. Veistosten pitäisi olla sellaiset, että niiden huomaisi kuuluvan yhteen. Me valitsimme sanapariksi kaunis ja ruma. Ajattelimme tehdä ihmisruumista muistuttavan hahmon, joka ei kuitenkaan ole ihminen, sillä kaikilla näillä kolmella veistoksella olisi yhteinen pää. Päätimme tehdä yhden ruman (jonka minä tein) ja kaksi kaunista. Ajattelimme ottaa veistoksilla kantaa nykyajan ajatukseen, jossa ajatellaan laihojen olevan kauniita ja hieman isompien (tässä tapauksessa ison mahan omaavan) olevan ruma. Työmme idea oli mielestäni hyvä, kuten toteutuskin.

Sarjakuva

Seuraavaksi meidän piti tehdä sarjakuva. Sarjakuvassa joukko peräkkäisiä kuvia muodostaa yhteinäisen kokonaisuuden ja kertoo tarinan. Sarjakuva voi sisältää kirjoitettua tekstiä. Aluksi meidän piti muodostaa n.3 hengen ryhmä, jonka kanssa sarjakuva toteutettaisiin. Sarjakuvan ruudut kuvattaisiin kameroilla ja kuvankäsittelyohjelmalla niitä muokattaisiin. Meille annettiin kolme aihevaihtoehtoa, jotka olivat Välituntikellon viemää (romantiikka), Muukalainen (jännitys) ja Villein pohjola (komiikka). Ryhmääni kuului Moona ja Tuuli ja päätimme ottaa aiheeksi Välituntikellon viemää. Sarjakuvamme ideana oli, että kaksi karkkipaperia rakastuvat välitunnilla, mutta välituntikellon soidessa joku ihminen juoksee toisen karkkipaperin päältä, jolloin karkkipapereiden välinen rakkaus päättyy. Mielestäni sarjakuvamme idea oli tosi hauska, eikä tavanomainen rakkaustarina.

Surrealismi ja maalaustyö

Toisen työn aihe oli surrelismi. Se tarkoittaa, että taideteos on epätodellinen eli se sisältää jotain sinne kuulumatonta. 

Meidän piti valita valmiista taidekuvista yksi ja pikkukuvista, joissa oli yksittäisiä esineitä, piti valita myös yksi. Nämä kuvat piti yhdistää surrealistiseksi. Valitsin taidekuvan, jossa mies katsoo merelle, sekä pikkukuvaksi kumiankan. Heti kumiankan nähdessäni sain hyvän idean, minkälaisen työn tahdon tehdä. Mielestäni oman työni idea oli hyvä. Mielestäni myös värit, joita käytin työssäni olivat työhön sopivia. Erityisen paljon tykkäsin tehdä työtä niillä värikynillä, joista tuli vesivärimäinen jälki kun väritetyn osan päälle laittoi vettä. 

Väriharmoniat ja kollaasi

Ensimmäiseksi kävimme läpi väriharmonioita. Väriharmonioita on lähiväriharmonia, jossa valitaan vierekkäisiä värejä väriympyrästä. Toinen väriharmonia oli yksiväriharmonia, jossa valitaan yhden värin tummia ja vaaleita sävyjä. Valööriharmonissa valitaan mustan, valkoisen ja harmaan sävyjä. Vastaväriharmoniassa taas valitaan värit väriympyrän vastakkaisilta puolilta. 

Tehtäväksi tuli tehdä kollaasi leikaten kuvia lehdistä. Meille jaettiin kaikille yksi sana, jota piti työssä kuvata. Minä sain sanan innostuminen. Seuraavaksi meidän piti valita yksi väriharmonioista, jota aiomme työssä käyttää. Valitsin vastaväriharmonian, koska ajattelin saavani siten parhaan lopputuloksen. Lopulta päädyin violettiin ja keltaiseen, koska mielestäni ne kuvaavat parhaiten innostumista. Lähdin liikkeelle leikkaamalla lehdistä erilaisia keltaisen ja violetin sävyisiä kuvia. Tämän jälkeen aloin muodostamaan kokonaisuutta. Ajattelin, että innostuneena kaikki on tavallaan 'sekaisin' eikä innostuneena osaa ajatella selkeästi. Tästä sain idean kollaasin toteuttamiseen. En kuitenkaan heitellyt kuvia paperille sekaisin, vaan mietin jokaista palaa erikseen. Päätin esimerkiksi laittaa kukkakuvioiset yhteen nurkkaan yms. Olen tyytyväinen lopputulokseen, sillä siitä tuli sellainen, mitä ajattelinkin.

Olin kiinnostunut väriharmonioiden opettelusta, koska uskon näistä olevan apua esim. valokuvauksessa, jota harrastan, sillä käyttämällä esimerkiksi vastavärejä, voi valokuvasta saada hyvinkin mielenkiintoisen.